Blogi: Luottamuksen ja hämmennyksen runoilija -Anna-Maija Raittilan runojen merkityksestä

Luojan meihin ikävöimä, tahtomme syvin suunta,
itse vallattava viljelyyn / paratiisi meissä.”
(katkelma)

Kohti
Yhä uudelleen palaan lukemaan ja esittämään ”Paratiisi meissä” runoa. Rukoilen Luojan tuulia elämääni pyyhkimään pois turhat huolet ja asiat, joille en voi mitään. Rukoilen tietoa minussa vaikuttavista alitajuisista voimista, Luojan minuun ikävöimistä. Rukoilen voimia viljellä itsessäni Hänen puutarhaansa. Runossa yhdistyy hengellisyyden uudistuminen, elämäntehtävän löytyminen yhä uudelleen, eheytyminen ja erotiikan voima ja kaipaus.

Retriittirunot
Vierailin Mårbackassa 2000- luvun alkupuolella, jolloin Anna-Maija Raittila oli jo menettänyt osan sanoistaan. Sain lahjaksi Paratiisini Puut kokoelman ( WSOY, 1999). Runot tekivät voimakkaan vaikutuksen. Samoihin aikoihin pastori Lauri Maarala oli kutsunut minut retriitteihin runojen kanssa. Luin monien runoilijoiden tekstejä valitakseni mukaan ”sopivia” runoja tai oikeastaan runoja, jotka halusivat tulla kuulluksi retriiteissä. Lopulta minulle jäi yhä uudestaan käteen kopionippu, jossa oli pääasiassa Anna-Maija Raittilan runoja. Kehitimme retriittipäiviin runo- ja sellomeditaatiohetkiä. Ensimmäisissä retriiteissä selloa soitteli Anna-Maijan ystävä Seppo Laamanen. Olen toiminut retriitinohjaajana yli 15 vuotta ja vielä tapahtuu sama ilmiö. Raittilan runoista tuli minulle retriittirunoja.

Mikä niissä niin vahvasti puhuttelee? Kun runo on hyvä, niin se kestää lukemisen yhä uudestaan. Rivien välit puhuvat. Oma elämäntilanne ja sisäinen maailma peilautuvat runoihin. Raittilan runoissa kietoutuvat yhteen tarkat luonnon havainnot, suhde Jumalaan, lähimmäiseen ja yhteiskuntaan. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Kun hän kirjoittaa ikivanhojen puiden naavasta, pienistä pensaista, lehtisuonista, seljoista, kolmiapilasta, tievarren kauhtuneista horsmista ja niin edelleen niin runo kiepsahtaa Jumalaan, lähimmäisiin, omaan itseen, yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Runot eivät osoittele eivätkä saarnaa pyrkien vaikuttamaan kuulijassa tai lukijassa tietynsuuntaista vaikutusta. Runoissa kuuluu myös runoilijan oma kivuliaskin sisäinen prosessi kuten runossa ”Oi pikku pensaat”:

”Avarra minussa hämmennykselle tilaa!
Aseta minut levolle tähän epävarmuuteen,
joksi yhä uudestaan sohaiset varmuuteni.” ( katkelma )

Uskosta suurena luottamuksena puhuu runo ”Matka” (Lähteet, 1961)

”Laske vain jalkasi tälle tielle/syksyn rannan keltaisen.
Polulta jalkasi polkaisulla/linnut nousevat lehahtaen..
..Eivät ne tiedä, vain lähtevät matkaan/kun kylmin ja pimein päivä nousee
ja tiellä tietämättömällä/on tie jo täyttymys, tiellä tällä
tulet perille/olet perillä/joka lyönnillä
jonka lentää rohkenet, harmaa siipi.” ( katkelma)

Kuulen rohkaisua, luottamusta ja toivoa. Luen Matka- runon usein retriitin päätösrunohetkessä.

Joensuu yhdistää
Runoilijan ja lausujan tiet kohtasivat 80- luvulla. Meidät molemmat oli kutsuttu Joensuuhun kirkon nuorisopäiville kertomaan Raamatun runoudesta. Anna-Maija Raittilahan on syntynyt Joensuussa 23. 7. 1928. Ensirunokokoelma Ruiskukkaehtoo julkaistiin vuonna 1945 hänen ylioppilaskeväänään. Kotitalosta Niinivaaralta hän suuntasi Helsinkiin opiskelemaan teologiaa. Olen käynyt lukion 60-luvulla Joensuussa, asunut Niinivaaralla saunamökissä ja lähtenyt myös opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Joensuussa sattui niin että Tyttölyseon ovet olivat kiinni kun me kaksi entistä joensuulaista yritimme tulla tilaisuuteen. Jotenkin ovet saatiin lopulta auki ja pääsimme esittämään osuutemme Raamatun runous teemasta.

Lausujan tie
Olen ollut Suomen Lausujain Liiton jäsen vuodesta 1982 asti. Anna-Maija Raittilan runoilta – pitkäaikainen haave – toteutui vasta 2000-luvulla yhdessä laulajatar Hannele Soljander – Halmeen kanssa. Hän lauloi Anna-Maijan sanoittamia ja kääntämiä virsiä. Tilaisuus oli Helsingin Vanhassa kirkossa. Anna-Maija istui etupenkissä. Se oli kunnianosoitukseni runoilijalle. Vasta Anna-Maijan kuoleman jälkeen toteutui toinen haaveeni. Valmistin runoäänitteen hänen runoistaan. ( Nova Records Oy 2015). Se sai nimen ”Puiden Hengitys”. Nimi tulee runosta ”Selvät sanat”, joka tuntuu erityisen ajankohtaiselta:

”Näinä aikoina on puhuttava selvästi
mutta/ onko muuta selvää puhetta kuin puiden hengitys?

Kovat sanat särkevät tai lyövät lukkoon/ suorat sanat oikovat
(miten haaraisia ja hauraita perille ehtiessään ovat lehtisuonet)"

Anna-Maija heimo
Anna-Maija Raittilan runous on antanut sanoja henkilökohtaiselle Jumala-suhteelleni, ollut ehtymätön lähde retriiteissä ja myös lausujan ohjelmistossani. Koen olevani Raittilan runojen lähettiläs pieneltä osaltani. Hän ei ole kovin tunnettu runoilijana muualla kuin kirkon piirissä. Saan olla mukana ”Anna-Maija- heimossa”. Esiintymisten jälkeen minua tulee puhuttamaan aina joku Anna-Maijan ja hänen runojen ystävä tai henkilö, jolle hän on uusi tuttavuus. Olen kiitollinen Anna-Maija Raittilalle, miten paljon henkistä rikkautta tutustuminen häneen ja hänen runouteensa on antanut minulle.