Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Konsiilikylästä Ukinrantaan – hiukan historiaa

Sinapinsiemen ry:n perustaminen

Kesäkuussa 1979 pidetyillä Turun kirkkopäivillä, joilla vieraili mm. Taizén perustaja, veli Roger, kokoontui joukko nuoria Anna-Maija Raittilan kanssa Kaarinan pappilan "konsiilikylään" toimien samalla kirkkopäiväavustajina. Kun kirkkopäivät lahjoittivat tälle joukolle kiitokseksi omenapuun taimen, se istutettiin Halikon Vartsalan kylään, jonka autioksi jääneissä tiloissa toivottiin voitavan aloittaa mainitunlaista toimintaa. Ajatusta kypsyteltiin mm. samana vuonna pidetyllä Pohjoismaisella ympäristöleirillä ja syksyllä valmisteltiin sääntöjä yhdistykselle, joka juridisena yksikkönä voisi vuokrata Vartsalan tilat.

Yhdistyksen nimeksi tuli Sinapinsiemen ry. ja sen takoitukseksi määriteltiin "Raamattuun pohjautuen ja ekumeenisessa hengessä edistää sellaisen elämänmuodon etsimistä ja toteuttamista, joka perustuu koko luomakunnan yhteyteen, ihmisen ja luonnon tasapainoiseen vuoro vaikutukseen, lähimmäisvastuuseen, keskinäiseen jakamiseen ja huolenpitoon sekä elämäntapojen yksinkertaisuuteen".

Omenapuukylä 1980–1984

Keväällä 1980 Sinapinsiemen ry. vuokrasi osan Vartsalan vanhan sahakylän tiloista ja aloitti siellä toimintansa, joka tuli tunnetuksi Omenapuukylänä. Siellä järjestettiin aluksi uuden elämäntavan kursseja ja kesän 1980 kuluessa sinne syntyi yhteisö, joka alkoi kunnostaa tiloja ja harjoitella luomuviljelyä. Vakinaisten asukkaiden lisäksi töissä oli runsaasti talkoolaisia. Päivittäin pidettiin hetkipalvelut, joissa käytettiin Taizén tekstejä ja lauluja. Vähitellen Omenapuukylässä alettiin järjestää myös hiljaisuuden retriittejä. Siellä pidettiin myös pari kansainvälistä kokousta. Vartsalan kylän kunnostaminen oli kuitenkin yhdistyksen voimille liian suuri haaste. Perusyhteisö joutui kamppailemaan sekä sisäisten että ulkoisten vaikeuksien kanssa. Kun Vartsalan omistaja sitten ilmoitti myyvänsä alueen eikä yhdistyksellä ollut mahdollisuutta sitä ostaa, jouduttiin toiminta siellä lopettamaan syksyllä 1984.

Morbacka 1984–2009

Uutta paikka etsittäessä oli tutustuttu Kaarinassa Kuusistonsalmen rannalla sijaitsevaan puutarhatilaan ja sen. omistajaan, leskirouva Signe Ruysiin, joka vietti siellä vanhuudenpäiviään. Hän oli hollantilaisen lääkärin leski, joka oli miehensä kuoltua palannut tyttärineen alkuperäiseen kotimaahansa Suomeen ja hankkinut toimeentulonsa kukkien kasvatuksella ja myynnillä. Nyt osa rakennuksista oli vuokrattu muille ja Signen voimat olivat huvenneet, mutta hänen unelmansa oli ollut, että tila voisi joskus palvella nuorten hengellistä elämää. Siksi hän koki Sinapinsiemenen yhteydenoton johdatuksena.

Pari Sinapinsiemenen jäsentä muutti aluksi Morbackaan auttamaan Signe Ruysia. Vähitellen tiloja vapautui Sinapinsiemenen käyttöön ja Signe Ruysin kuoltua Sinapinsiemen ry. saattoi tehdä hänen perillistensä kanssa vuokrasopimuksen koko tilasta, johon kuului päärakennus, kaksi muuta asuinrakennusta Lillstuga ja Åka sekä kaksi vajarakennusta. Niitä kunnostettiin retriittikäyttöön ja aloitettiin toiminta. Toinen vajarakennuksista uudistettiin täydellisesti niin että siihen saatiin myös Sinapinsiemenen toimitiloja. Siitä tuli "Solveigin maja", koska sen kunnostamisen oli mahdollistanut Solveig Erlundin Sinapinsiemenelle tekemä lahjoitus. Tähän muuttivat vuonna 1992 asumaan Anna-Maija ja Taisto Nieminen. Vuonna 1999 alueelle rakennettiin vielä uusi asuinrakennus, "Pappila"; johon muuttivat Åkassa siihen asti asuneet Kaarina ja Kalervo Peltonen. Peltosten jouduttua lähtemään Morbackasta uusiksi toiminnanjohtajiksi tulivat heinäkuussa 2006 pitkäaikaiset sinapinsiemenet Riitta ja Olavi Heino. He muuttivat Morbackaan suoraan Tansaniassa, jossa he ovat työskennelleet liki 15 vuotta Suomen Lähetysseuran lähettäminä kirkon työntekijöinä.

Morbackasta luotiin näin ennen kaikkea hiljaisuuden koti, jossa on pidetty parin kolmen viikon välein hiljaisuuden retriittejä ja johon ihmiset ovat voineet tulla pidemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi talkoolaisiksi tai vain lepäämään ja hiljentymään. Retriittien lisäksi on siellä pidetty muita Taizé-henkisiä kokouksia ja juhlia. Jossakin määrin siellä on harjoitettu luonnonmukaista viljelyä ja muutenkin kiinnitetty huomiota ekologiseen ja yksinkertaiseen elämäntapaan.

Ukinranta 2009–2014

Kun viimeisin Morbackan vuokrasopimus oli päättymässä kesäkuun loppuun 2009, Sinapinsiemenen hallitus ei katsonut enää voivansa sitä uusia. Vanhat puutalot alkoivat olla suuremman remontin tarpeessa. Anna-Maijan halvaannuttua 2001 oli Morbackan yksi vetovoima hiipumassa, eikä itse yhteisöelämänkään vetovoima ollut tuonut yhteisöön uusia sitoutuneita asukkaita. Morbackan ihastuttava, laaja puutarha sekä säännölliset retriitit ja vieraat alkoivat käydä Morbackan pienelle yhteisölle liian suureksi tehtäväksi, kun yhteisön jäsenet työskentelivät sopimuksen mukaan myös Morbackan ulkopuolella. Anna-Maijan hoito alkoi vaatia ammattimaisempaa otetta. Hän muuttikin sukunsa toimesta Cecilian palvelutaloon Helsinkiin maaliskuun alussa 2008. Samaan aikaan yhteisön pitkäaikainen jäsen Mervi Hukkanen palasi omaan työhönsä ja muutti pois Morbackasta.

Oli aika ottaa uusi uskon hyppy tuntemattomaan, Taizén väliaikaisuuden dynamiikan ja riskienottamisen hengessä. Suomen Lähetysseuralle testamentattu kiinteistö Ukinranta, sininen kaksikerroksinen talo aivan Ukki-järven rannassa keskellä Kangasalan kirkonkylää on Sinapinsiemenen uusi Tulisija. Sinne muutettiin Eeva-Stiina Snellmanin ja Kyllikki Krapinojan organisoimien talkoitten myötä helatorstain jälkeisenä perjantaina toukokuussa 2009.

Tulisijan elämä oli unelma: olla "Sinapinsiemenen tulisija levolle, yhteydelle ja hiljaisuudelle". Siellä jatkuisivat säännölliset rukoushetket Morbackan ja Taizén hengessä, se olisi avoin yhteisöelämälle ja siellä vaalittaisiin ja edistettäisiin yksinkertaista ja ekologista elämäntapaa.

Uusi vaihe 2015–

Tulisija ei kuitenkaan ottanut tulta alleen. Hallitus päätti, että avoimesta yhteisömallista luovuttaisiin. Rautiaiset jäivät asumaan Ukinrantaan ja tavoitteeksi asetettiin uudenlainen yhteisöllisyys. Vuoden 2017 alusta alkaen Ukinrannan yhteisöä kehitetään yhä uuteen suuntaan.

Anna-Maija Raittila

Anna-Maija Raittila oli yhdistyksen perustajajäsen ja tärkeä vaikuttaja. (Lue lisää.)