Kuva: Matleena Ikola
Sain joululahjaksi japanilaisen bestsellerin ”KonMari – siivouksen elämänmullistava taika”, joka auttoi minua luopumaan lähes kaikesta turhasta tavarasta kodissani – ja ennen kaikkea erottamaan, mikä materiaalisessa omaisuudessani on luopumisen arvoista. Kokonaisen viikon päivät raivasin kotiani tavaralaji kerrallaan – vaatteet, kengät, laukut, esineet, kirjat, levyt ja paperit saivat vuorotellen kyytiä. Henkinen oloni keveni jokaisen jätesäkin myötä, jonka kannoin omin hartioin Sörnäisten Fida-lähetystorille.
Mikä on KonMari-metodin salaisuus? Se on yksinkertainen mutta hämmästyttävän toimiva: esine vuorotellen otetaan käteen ja kysytään, ”tuottaako tämä minulle iloa”. Kehon intuitiivinen reaktio kertoo vastauksen. Ennen tätä minulla ei ollut rohkeutta luopua tavaroista, joita kannoin nurkissani vuodesta toiseen: laatuvaatteita jotka eivät kuitenkaan pue minua, lapsuudentavaroita joihin en enää palaa, klassikkokirjoja joita en ehdi lukea (jos joskus ehdin, lainaan kirjastosta). Luulin, että kuuluu asiaan säästää niitä, mutta olin väärässä.
Kun säilyttää tavaroita, jotka eivät todellisuudessa tuota iloa vaan pikemminkin stressiä, huonoa omatuntoa tai vääränlaista juuttumista menneeseen, niistä muodostuu huomaamatta henkinen painolasti. Esineideni tulee palvella sitä ihmistä, joka olen tänään.
Olen kehno aktivisti ja veltto kansalainen. En jaksa seurata päivänpolitiikkaa saatikka harrastaa sitä; en ole edes tilannut sanomalehteä moneen vuoteen. Omassa elämässä tuntuu olevan tarpeeksi päänvaivaa itsessään. Mutta kaikkein tehokkain, todellisin, paljastavin ja raadollisin aktivismin areena kuuluu meille kaikille: oma elämämme. Aamu toisensa jälkeen herään saamaan lahjaksi elämää. Mitä teen tällä ajalla, mikä minulle annetaan? Miten jaksaisin jakaa hyvää ympärilleni: iloa, toivoa, lohdutusta? Miten osaisin paremmin rakastaa ihmisiä, jotka Jumala minulle lahjoittaa?
Miten pidän itsestäni huolta? Aikuisena ihmisenä minun tehtäväni on itse suojella itseäni kaikelta, mikä vahingoittaa minua. KonMari-menetelmä on auttanut minua tekemään valintoja myös kodin ulkopuolisessa elämässä: ajankäytössä, harrastuksissa, ihmissuhteissa, jotka eivät tee minulle hyvää. Kannattaa olla rohkea ja luopua siitä, mikä ei enää ole tarpeen, sanoa, kuten tein lempeästi t-paitojeni ja cd-levyjeni kohdalla: ”Kiitos, että täytit tehtäväsi elämässäni. Opetit minulle paljon. Ansaitset päästä eteenpäin.”
Maailma muuttuu vain yksittäisestä ihmisestä käsin. Olen aktivisti tässä keskeneräisessä maailmassa: voin vaikuttaa kaikkeen, mitä teen. Ja koska olen vain pieni ihminen ja minulla on vain vähän voimia, voin rukoilla maailman puolesta ja kasvaa luottavaisesti kohti suurempaa rakkautta. Luojani, ota minut tänäänkin rakkautesi käyttöön.
Kirjoittaja on helsinkiläinen muusikko ja teologi