Blogi: Taizén terveiset (Sinapinsiemen-lehti 3/2019)

Elina Ahola

”Herre, visa mig vägen, och gör mig villig att vandra den. Herre, visa mig
vägen. Ge mitt hjärta ro.”

Tänä kesänä, itse asiassa jo vuosi sittenkin, Taizén Sovituksen kirkossa laulettiin Pyhä Birgitan rukousta ja se jäi minun mieleeni soimaan elokuun alussa vietetyn viikon jälkeen. Matkustimme Taizéen tänä kesänä perheemme kesken, lapsetkin vierailivat yhteisössä jo viidettä kertaa. Heillä ehti kulua kolme vuotta edellisestä matkasta, mutta monet paikat tuntuivat silti tutuilta. Kolmatta kertaa pääsimme osallistumaan Taizén perheiden ohjelmaan, Olindassa.

Olinda sijaitsee Taizén viereisessä kylässä Ameugnyssä. Sinne on järjestetty sekä majoitus, ruokailu että ohjelma perheille, joiden lapset ovat alle 15-vuotiaita. Olindassa oli elokuun alussa kesän ruuhkaisin viikko, meitä oli noin kolme sataa osallistujaa perheiden ohjelmaan, ja monet joutuivatkin yöpymään teltta-alueilla muualla Taizéssä.

Olindan päivä rakentuu hyvin samalla tavoin kuin muukin Taizén ohjelma, tietysti perheiden tarpeet huomioiden. Perheet osallistuvat rukoushetkiin Taizéssä niin kuin muutkin, tietenkin lasten jaksamisen mukaan. Lapsemme Pihla ja Eero jaksoivatkin tällä kerralla ensimmäistä kertaa osallistua kaikkiin kolmeen rukoushetkeen, kun aiemmin olemme vuorotelleet
iltarukouksissa, niin että toinen vanhemmista on laittanut lapsia jo nukkumaan.

Aamupäivällä aikuiset osallistuvat veljen pitämään raamattuopetukseen ja ryhmäkeskusteluihin samalla kun lapset ovat jakautuneet ikäryhmittäin nuorten leikinohjaajien kanssa leikkimään ja touhuamaan jotakin päivän aiheeseen liittyvää.

Tällä kertaa ei Taizéssä ollut yhtään nuorta Suomesta samaan aikaan, joten urhoollisesti ranskalaistytöt yrittivät kommunikoida lastemme kanssa google translate -sovellusta käyttämällä. Lapset kertoivatkin heidän oppineen vähän suomea, tärkeitä sanoja kuten ”odota” ja ”mennään”.

Iltapäivän siestan jälkeen on Olindassa päivän kohokohta, kun perheet kokoontuvat yhteen seuraamaan raamatunkertomuksista tehtyä jatkonäytelmää. Tänä kesänä teemana oli Mooses ja Israelin kansan pako Egyptistä ja oivaltavasti se oli onnistuttu tuomaan näyttämölle sekä lapsia ja aikuisia koskettavalla tavalla. Näytelmän jälkeen kokoonnuimme perheen yhteiseen keskusteluryhmään jakamaan toinen toisillemme perheidemme elämästä ja sen yhtymäkohdista kerrottuun raamatunkertomukseen ja, mikä lasten mielestä oli parasta, leikkimään yhdessä. Tällä kertaa saimme tutustua pienryhmässä perheisiin Tsekistä, Kroatiasta ja Saksasta. Tuntui, että hyvin nopeasti syntyi yhteys ja ystävyys sekä vanhempien että lasten kesken.

Sovituksen kirkossa on käynnissä muutostyöt. Jo muutama vuosi sitten oranssit kankaat ja tiilikoristeet ovat saaneet lähteä ja niiden tilalle on tullut moniväriset mosaiikkimaiset koristeet. Nyt myös kirkon seinien väriä on lähdetty muuttamaan. Jo aiemmin kuoriosa on maalattu kauniin kullan tai okran keltaiseksi. Viime kesänä okran yläpuolelle ja viereen oli ilmestynyt upean taivaansiniset osiot, kirkon yläreunan lasimaalauksista poimittu värisävy. Tänä kesänä saimme huomata sini- sen sävyn matkanneen kirkkosaliin myös ikonien taakse ja sivuseinille ilmestyneen myös vihreän osion. On jälleen jännittävää nähdä millä tavoin kirkko on muuttunut, kun ensi vuonna toivottavasti sinne matka käy.

Veli Stephen esitteli tänä vuonna perheellemme sellaisia paikkoja Taizéssä, jonne yleensä eivät vieraat pääse ja saimme kierroksen muun muassa veljien keramiikka- ja koru- pajoilla, missä he tekevät työtä elättääkseen yhteisön. Näimme myös Oyakin, Taizén tuikitärkeän kahvilan takahuoneet ja sen millaisia määriä esimerkiksi pullotettua vettä Taizéen tuodaan. Vaikka Taizén hanoista tuleva vesi on hyvää ja puhdasta lähdevettä, myydään Oyakissa silti valtavia määriä pullotettua vettä.

Tänä vuonna Oyakin nurkalle oli hankittu veden suodatuslaite, johon Taizén vieraat innokkaasti jonottivatkin täyttämään omia vesipullojaan. Vesi on täsmälleen sitä samaa Taizén lähdevettä, mutta suodatettuna se maistuu ihmisille paremmin ja laitteen avulla pullotetun veden myyntiä olikin tänä kesänä saatu vähennettyä kolmannekseen.

Luomakunnan varjelu on noussut tärkeäksi teemaksi myös Taizéssä, paljolti nuorten vapaaehtoisten ansiosta. Nuoret olivat esimerkiksi pyytäneet, ettei jälkiruokakeksejä enää jaettaisi yksittäin pakattuina vaan suuremmista paketeista ja yhteisö oli tätäkin viestiä kuunnellut.

Kiitollisena lähdimme jälleen Taizéssä vietetyn viikon jälkeen kotia ja arkea kohti, mielessä ja sydämessä arka toive siitä, että se yhteys, ilo ja rauha, jota olimme jälleen saaneet kokea, jatkuisi kotimme arjessa. ”Herre visa mig vägen, ge mitt hjärta ro.”

Kirjoittaja on turkulainen pappi ja perheenäiti