Kuva: Matleena Ikola
Blogi: Maalaispapin häävalssi (Sinapinsiemen-lehti 4/2016)
Matleena Ikola
On aikoja, on tapoja
on metsähäitä ja yhteisiä tansseja
ajan tiivistymiä jaetuissa juhlissa
hetkiä, joissa rakkaus puhuu
mutta tiivistymissä joskus
myös yksinäisyyttä, ahdistusta
mahdottomuutta mahtua muottiin
on kaikkien vessoja
sukupuoliroolien välissä kuljeskelevia ihmisiä
mekkoja ja converseja
homoja ja heteroita
bindejä ja haaremihousuja
meikattuja silmiä erivärisissä kasvoissa
on sukulaistätejä ja -setiä
sukupolvien kohtaamisia, ajatusten vaihtoa
rakkauden trampoliineja ja hullua luovuutta
on viuluja ja tamburiineja
lyhyitä helmoja ja muovisia viiksiä
on lukematon määrä lahjakkuuksia
kuin muistutuksena siitä,
että koskaan ei ole liian myöhäistä
opetella kitaran soittoa
on myrskylyhtyjä ja yöllisiä souturetkiä
epävarmuutta ja ujoutta
ulkopuolisuuden tunnetta
ja sivulauseissa tihkuvaa hämmennystä
on kysyviä katseita
ja kysymättömiä kysymyksiä
on feministejä ja kovan luokan naisia
on hauraita miehiä, ja niitä jotka luetaan aina väärin
on peikkotukkia ja kultu kimalluksia
on suuria ja pieniä perheitä ja jokaisella omat vitsit
on unohdettuja lapsuuden tarinoita,
sellaisia, jotka vanhan ystävän katseessa
heräävät uudelleen eloon
on ihailua, ylenkatsontaa
eri suuntiin syöksyileviä polkuja ja teitä
lukematon määrä vaihtoehtoja tässä hullussa ajassa
asioita, jotka ovat toiselle merkityksettömiä
ja toiselle se elämän suuri kysymys
on kohdatuksi tulemista ja kutsu tanssiin
on surkuhupaisuutta tanssilattialla,
varovaisia valssiaskeleita
ja katseita varpaissa
on kehollista heittäytymistä
lentäviä jalkoja ja lisää haaremihousuja
tanssilattian sukupuoleton maailma
ja rytmi, jota vasten
kaikki muu on toisarvoista
on filosofeja ja matemaatikkoja
omia maailmoja omilla kantaluvuillaan
on pappeja ja taiteilijoita
ja loppuillasta jo
väsymystä silmien ympärillä
mutta edelleen
loppumattomia puheenvuoroja
elämästä ja sen mahdottomuudesta
on ylitsepursuavaa onnen hehkutusta
ja kyynisyyden heittämistä nurkkaan
välillä vähän höttöistä rakkauden filosofiaa
ja käsittämättömiä ylilyöntejä rakkaudessa
mutta se ei suinkaan haittaa, vaan on vain hyväksi
sillä sitähän tämä maailma tarvitsee
rakkautta ja aina vain rakkautta
joka päivä ja kaikissa eri muodoissaan
sillä on myös yksinäisyyttä, raastavaa yksinäisyyttä
huonoja päiviä, hankaluutta
loukkaantumisia, riitoja
kommunikointia, joka ei vain suju
on pimeää ja harmaata, kylmää ja kosteaa
on keskivaikeaa masennusta
ja sitä sellaista, kun ei jaksa nousta sängystä keväälläkään
on toki myös terapeutteja, hyviä ja huonoja
ja hoitoja, vaihtoehtohoitoja, korvikehoitoja
hellyyttä, vierellä oloa
ja loppumattomia lohdutuksen säveliä
mutta aina nekään eivät riitä
siksi on hyvä
että olet myös sinä
Kristus
meissä vähäisimmissäkin